Joulun aikaa – joulun taikaa

Joulun aikaa – joulun taikaa

Minä rakastan joulua! Aina ei ole ollut näin. Meni vuosia, että koin joulun perhejuhlaksi, johon liittyi paljon täydellisen onnen ja onnistumisen vaatimuksia ja odotuksia. Naistenlehtien luoma idyllinen kuva oli liikaa, olisin mielelläni nukkunut joulun yli.

Joulu on perhejuhla – monelta suomalaiselta puuttuu oma perhe, läheiset ihmiset. Onnea ja turvaa ei ole kaikilla. Olen toki tiedostanut tämän asian aina, mutta viimeisen viiden vuoden aikana olen nähnyt konkreettisemmin asian mittakaavan. Olen tämän ajan tehnyt töitä Raha-automaattiyhdistyksen tiimissä yhteistyökumppanina.  Työni kautta olen ymmärtänyt miten paljon Suomessa tehdään vapaaehtoisvoimin työtä, jota ilman suuri joukko ihmisiä ei selviäisi arjestaan. Vapaaehtoistyön kirjo on laajaa ja monimuotoista, ja sille kaikelle on aito tarve! Vapaaehtoistyön voimin tuetaan mm. lasten, nuorten, vanhempien, vammaisten ja vanhusten arjessa selviämistä. Sitä tehdään ilman palkkaa, mutta se ei ole mahdollista ilman rahallista tukea.

Kun omat lapseni olivat pieniä, huomasin miten hirvittävän tärkeää oli, että oli luonut (tai saanut) ympärilleen ihanat ihmiset. Lasten isovanhemmat, omat sisarukset ja ystävät olivat ja ovat yhä tärkeitä, kun yksinhuoltajana sparrailin pienten lasten kasvuun ja kehitykseen liittyviä haasteita. Ilman tätä verkostoa en olisi koskaan selvinnyt. Tuon jakson aikana tein myös päätöksen, että joskus minä maksan takaisin saamani tuen ja avun.

Sen aika on nyt. Olen aloittanut syksyllä Mannerheimin Lastensuojeluliitossa vapaaehtoistyön. Nyt minä voin omalla pienellä panoksellani tukea lasten vanhempia ja läheisiä arjen ongelmissa ja haasteissa. Vertaistuelle on tarvetta, kaikilla ihmisillä ei vaan ole ketään kenen kanssa jakaa huolia tai ajatuksiaan. Koulutuksen ja perehdytyksen jälkeen olen päässyt jo konkreettiseen työhönkin. Heti ensimmäisen illan jälkeen ymmärsin, että jokaisen panosta tarvitaan, oli se miten pieni tahansa. Tuntui hyvältä, kun sai vastattua ensimmäiseen tulleeseen kirjeeseen.

Koulutuksessa minulle myös selvisi, että tämän toiminnan mahdollistaa RAY:n tuki – näin ympyrä tavallaan sulkeutuu. RAY täytti tänä vuonna 75 vuotta  ja vuoden teemana oli yhteispeli. Pyrimme konkretisoimaan RAY:n arvoketjua ja jokaisen suomalaisen roolia siinä, nyt minä olen kiinteämmin osa tuota ketjua.

Jouluun on tänään 55 päivää ja odotan sitä malttamattomana. Kohta saan laittaa jouluvalot ja joulukoristeet. Jouluna vietän aikaa lasten ja isovanhempien, läheisten kanssa. Viikkoa ennen joulua muistan ystäviä; leivon joululeivät ja vien ne perille lämpimänä. Joulusiivouksen kanssa noudatan Marttojen neuvoa ”siivoa kaapit, jos aiot viettää joulun niissä”, en aio eli en stressaa tästä. Ruuat ostetaan ja tehdään yhdessä lasten kanssa, tuunataan ”äitien tekemää” ja tehdään osa itse. Olen luonut vuosien varrella oman tapani tehdä joulun – se on rauhallinen ja stressitön.

Stressitöntä joulunalusaikaa

Auli

 

Kirjoittaja on Auli Viippola, Mediatoimisto Dagmar

Joulu on perhejuhla – monelta suomalaiselta puuttuu oma perhe, läheiset ihmiset.