Jouluseimi

Jouluseimi

Jouluseimi on etenkin keski-Euroopassa yksi suosituimmista joulukoristeista. Seimiperinne on saanut alkunsa jouluevankeliumin kertomuksesta Jeesuksen syntymästä.

Seimi tarkoittaa eläinten ruokakaukaloa, joka tehtiin savesta, kivestä tai puusta. Seimi toimi Jeesuksen ensimmäisenä vuoteena. Nykyään sanalla seimi ja etenkin sanalla jouluseimi tarkoitetaan eri hahmoista ja esineistä sommiteltua Jeesuksen syntymään liittyvän tapahtuman kuvaavaa kokonaisuutta.

Raamattu ei itse asiassa mainitse, syntyikö Jeesus tallissa vai luolassa. Jouluevankeliumissa mainitaan ainoastaan: "Maria kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa." Todennäköisesti tämä seimi sijaitsi kallioluolassa, sillä Betlehemin ympäristön hiekkakivikallioissa on useita luolia, joita käytettiin eläinten suojina. Niissä oli kallioseinämään hakattuja tai savesta valmistettuja eläinten ruokakaukaloita.

Betlehemin lähistöllä olevaa luolaa on alkukirkosta lähtien pidetty Kristuksen syntymäluolana. Monet kristityt tekivät toivioretkiä sinne. Koska vain harvoilla oli mahdollisuus tehdä vaivalloista retkeä Pyhään maahan, ryhdyttiin erityisesti Italiassa rakentamaan luolan pienoismalleja. Vanhimmat on löydetty Rooman katakombeista. Laajimmalle seimiperinne on levinnyt katolisen kirkon piirissä. Protestanttisen kirkon alueella on erillisiä saarekkeita, joissa traditio on ollut elävä.

Ensimmäiset jouluseimet ovat tulleet Suomeen viimeistään 1400-luvulla. Seimiasetelmia on nähtävissä keskiaikaisten kirkkojen alttarikaapeissa, mm. Vanajan, Someron ja Isonkyrön keskiaikaisten kirkkojen puisissa alttarikaapeissa.

Seimi tarkoittaa eläinten ruokakaukaloa, joka tehtiin savesta, kivestä tai puusta. Seimi toimi Jeesuksen ensimmäisenä vuoteena.